Luentomuistinpanot 23.11.2002 , Porin Karhuhalli
Miten tukea lasten ja nuorten urheiluharrastusta?Lapsen ja nuoren kaksi jalkapalloharrastuksen päätavoitetta:
kehittyä ryhmässä
mukava olla ryhmässä
Mikä on keskeistä lapsen ja nuoren tukemisessa?
menestykseen ja voittoon ,vai
kasvatustyö?
Kasvattaminen, niinkö?
voittajia ei voi olla kuin yksi
kaikista ei tule huippu-urheilijoita
Kuinka moni porilainen / satakuntalainen pelaaja on
"tienannut" jalkapalloa pelaamalla
niin hyvin ettei ole huolta huomisesta?
Mikä sitten on kasvattamisessa keskeistä?
ainakin riittävä turva ja tila
turvallinen ilmapiiri ei synny hetkessä!
"Erinomainen osoitus ryhmän toimivuudesta on, kun arka ja
ujo, pelitaidoiltaan heikompi pelaaja uskaltaa kriittisen
rakentavasti arvioida ryhmän suorittamista".
Perusturvallisuus:
ihmisen hyvä olo
muiden kunnioittaminen ja heihin luottaminen
ei pelkää vähättelyä, nolaamista ja pilkkaamista
tilanne on vapaa uhasta
valmentajaa pystyy lähestymään
" Vasta turvallisuuden kokemukset mahdollistavat itsenäisen tutkivan käyttäytymisen"
Ihmisen kehittymisen siemenà koetaan ensin riittävä turva
Psykologiassa korostetaan…
läheisyys ja itsenäisyys toteutuu kun,
Maslow: -tarvehierarkia
Freud: - kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä
Eriksson: - perusluottamus, itsenäisyys, aloitteellisuus
Mahler: - symbioosi, erillistyminen ja yksilöityminen
Ryhmätilanne = luomistapahtuma, jossa "minä syntyy meistä".
Peilaaminen: minkälaista palautetta saan toiminnasta
Samaistuminen: pyrkimys olla samanlainen ihaillun tai pelätyn kohteen kanssa. Omaksutaan asenteita ja ajatuksia osaksi minuutta.
Palautteen vastaanotto vaatii:
sisäistä työskentelyä
turvallisuutta
aikaa
Palautteen anto pelaajalle, joka tuntee tilanteen ja valmentajasuhteen turvalliseksi, eroaa selvästi päinvastaisesta tilanteesta.
anna pelaajille aikaa tutustua ryhmään, sinuun ja itseensä
kun tilanne on hyvä, pelaaja oikein odottaa ohjausta ja palautetta
kun jännitys on "päällä", pelaajan ns. puolustusmekanismit ovat pinnalla
kun perusturvallisuus on kunnossa, voi pelaaja lisätä tietoisuutta itsestään
VANHEMMAT JA "TARINAT" LASTEN JA NUORTEN URHEILUSSA
Arto Tiihonen, Filosofian tohtori, liikuntatieteen lisensiaatti, Lahden ammattikorkeakoulu
70 –luvulla vanhempia mukana toiminnassa hyvin vähän.
2000 –luvulla vanhempia mukana enemmän kuin koskaan (joukkuetasolla)
suuri voimavara, joka pitää organisoida hyvin, sillä kaikki eivät voi toimia yhtä aktiivisesti samoissa rooleissa
nykyiset huippu-urheilijat = perheyrityksiä (a´la Sievinen)
urheilu on koventunut, mutta emotionaalinen tuki on entistä tärkeämpää
Perheen tuki on polarisoitunut
on hyviä perheitä (annetaan henkistä ja aineellista ja aktiivista tukea harrastavalle lapselle ja nuorelle)
on huonoja perheitä (ei tukea)
on perheitä, joilla on rahaa ja joilla ei yksinkertaisesti ole rahaa
vaarana on, että kaikkien lasten urheilusta tulee vain hyvien perheiden lasten urheilua
"Pelaavatko perheet, vai pelaavatko lapset?"
Missä vanhemmat ovat silloin, kun nuori on murrosiässä?
aikuisen läsnäolo tällöin erityisen tärkeää
on helppo luovuttaa, kun on niin paljon kaikenlaista
Vaatia vaiko rakastaa?
tämän päivän vanhemmat eläneet itse ajassa, jolloin rajat olivat tiukkoja ja niitä oli paljon
nykyiset vanhemmat eivät halua olla niin tiukkoja, kuin heitä kohtaan ollaan oltu
nykyvanhemman älyttömän vaikea sanoa ei
nykyvanhemman on kasvettava oman kokemuksen yli ja opittava sanomaan ei
pitkäjänteisyys ja kurinalaisuus eivät ole nykyajan harrasteviidakossa IN
tähän prosessiin tarvitaan aikuista!!!
Valmentajat kovissa ristiriitaisissa paineissa:
miten luovia menestyksen, kasvatuksen ja erilaisten odotusten viidakossa
turvallinen yhteistyö kaikkien kanssa
ei saa viedä kaikkea omaa aikaa
tulee olla antoisaa kaikille
Tarinallisuus:
joukkueen muistoista kootaan joukkueen tarina, seurojen muistoista, pelaajien jne…
valmentaja kokoaa oman tarinansa
tarinoista poimitaan parhaat palat jatkoa varten
positiiviset tunteet, luottamus siihen, että ollaan hyviä
Tarinan rakentamista varten tulee tehdä kyselyjä pelaajille esim. mitkä ovat voimakkaimmat kokemukset jalkapallosta, mitä asioita haluaa kokea, mitä vanhemmat tuumivat jne..
Valmentajan tulee myös itse selvittää omat kokemukset, miksi ylipäänsä valmentaa ja mikä on tavoitteena.
Yhteenveto:
Luennoissa ja keskusteluissa nousivat esiin turvallisuus ja rajojen tarve lasten urheilumaailmaan. Arvomaailmassa kasvatusasiat ovat nousseet voittojen edelle, mutta ei tilalle. Joukkueurheilussa ryhmä on paikka, jossa yksilö kasvaa, saavuttaa turvallisuuden tunteen ja kehittää minuuttaan. Sen vuoksi valmentajan on tärkeä ymmärtää ryhmäilmiöitä ja kehittää itseään ryhmän rakentajana. Nykyajan urheiluelämässä perheet ovat suurempana voimavarana kuin koskaan, vaikka välillä tuntuu, että joukkue ja seura on vain ns. hoitopaikka. Vanhempien/ perheiden voimavaran käytön järkevä organisointi onkin lasten ja nuorten urheilun suuri haaste. Perheiden mukaantulo lisää vaatimusta myös valmentajaa kohtaan ja toisaalta antaa mahtavan voimavaran = ainakin 13. kenttäpelaaja, jos sitä osataan käyttää. Aikuisille oleminen lasten ja nuorten urheilussa mukana, antaa mahdollisuuden oppia asettamaan rajoja ja osoittamaan välittämistä. Olla läsnä. Jokaisella ryhmällä ja yksilöllä on tarina. Tarinoita rakentaessa poimitaan kokemuksia ja saadaan intoa sekä uskoa toimintaan.
Kaikki Pelaa –koulutusterveisin: SPL Satakunta, nuorisopäällikkö, Marko Viitanen