Jalkapallo on taitolaji. Jääkiekko on taitolaji. Golf on taitopeli. Sauvakävelyssä on "oikea" tekniikka. Uimataito on kansalaistaito. Nopeus on voimaa jota taito hallitsee. Painonnosto on ensisijaisesti taitolaji. Telinevoimistelu, taitoluistelu ja uimahypyt nyt ainakin ovat taitolajeja. Autolla ajaminen on taitolaji, vaikka monen mielestä vain nopeuslaji. Taidokin on taitolaji.

Juuri näin. Kaikki ihmisen fyysinen toiminnallisuus vaatii keholta tiettyjä taito- ominaisuuksia. Kaikki liikkumisen muodot ja varsinkin urheilulajit perustuvat kehonhallintaan, taitavuuteen ja suoritustekniikkaan. Toki myös tiettyyn määrään nopeutta, kestävyyttä, voimaa ja liikkuvuutta, joita myöskin kuntotekijöiksi kutsutaan.. Taitoa ihminen tarvitsee ensi metreiltään lähtien. On sangen haastavaa kehonhallintaa kiepsauttaa itsensä vatsalleen, kun on ensimmäiset kolme kuukautta vain maannut selällään. Puhumattakaan liikkeelle lähdöstä eli ryömimisestä ja konttaamisesta. Tuskin tulee ihmiselle toista niin mullistavaa taidon oppimisen kokemusta ja merkittävää muutosta toiminnallisesti kuin on ensi askeleiden ottaminen haparoiden ja muutaman satunnaisen horjahtavan askeleen jälkeen takapuolelleen pyllähtäminen. Tämän kokemisen jälkeen alkaakin sellainen fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten taitojen kartuttamisen kilvanjuoksu, että välillä isää ja äitiä hirvittää. Siinä taitojen opiskelussa pelikenttänä on olohuone ja maalina eteisen peili. Pelivälineeksi käy vaikka äidiltä lainattu harja kodinhoitohuoneen nurkasta ja isältä nyysitty squash –pallo, jota on etsitty jo muutamaan otteeseen pelikassin lukuisista lokeroista. Vaihtoaition virkaa hoitaa sohva, joka kiipeilyn, pomppimisen ja mäkihypyn suorituspaikkana ei houkuttelekaan vaihtoaition tavanomaiseen käyttöön eli huilaamiseen ja rauhoittumiseen, päinvastoin.

Sellaisten liikunnallisten suoritusten oppiminen, jotka ovat ihmiselle luontaisia, tapahtuu kypsymisen seurauksena. Lapsi ei siis opi seisomaan tai kävelemään ennen kuin hermojärjestelmä ja lihaksisto ovat kypsyneet riittävästi. Näiden "suoritusten" kehittymiseen ei tarvita erillistä harjoitusta, ne kehittyvät lapsen luontaisen toiminnan, leikin, puuhastelun ja kokeilun kautta. Lapsi oppii, jos hän saa riittävästi virikkeitä ja malleja. Kypsyessään ja kehittyessään lapsi oppii jokapäiväisen elämisen kannalta välttämättömiä taitoja kuten seisomisen, kävelemisen, juoksemisen ja hyppäämisen. Näitä tällaisia liikkeitä kutsutaan perusliikkeiksi. Muita elämän perustaitoja eli perusliikkeitä ovat mm. loikkiminen, hyppeleminen, kiipeäminen, (liikkumisliikkeet) taivutukset, kierrot, kääntyminen, pyöriminen, kieriminen (liikuntaliikkeet), heittäminen, kiinniotto, lyöminen, potkaiseminen ja pomputtelu (esineen / välineen käsittelytaidot). Nämä perusliikkeet lapsi oppii herkimmin tietyssä kehitysvaiheessa, joka vaihtelee yksilöittäin ja iän suhteen suuresti. Kehityksen etenemisjärjestys on kuitenkin kaikilla sama. Suuntaa antavasti voidaan määritellä 6 – 9 -vuotiaiden ensimmäinen herkkyyskausi. Liikunnallisten taitojen toinen herkkyyskausi ajoittuu ikävuosien 10 – 12 välille. Nämä ovat lapsen näkökulmasta "liikunnallisten taitojen oppimisen ihanneaikaa". Perusliikkeiden oppimisessa voidaan erottaa kolme päävaihetta, jotka kuvaavat liikkeiden ja suoritusten hallinnan tasoa: 1. karkea koordinaatio, 2. hienokoordinaatio sekä 3.automatisoituminen. Automatisoitunutta liikettä kutsutaan perusvalmiudeksi tai yleiseksi liikevalmiudeksi, jolloin tuloksena on lukuisten toistojen kautta lisääntynyt liikkeen tarkkuus, varmuus ja nopeus.

Liikuntasuorituksia, esim. edellä mainittuja perusliikkeitä säätelevät ja ohjaavat erilaiset taitotekijät, joita ovat: tasapaino, rytmi, avaruudellinen suuntautumiskyky, erottelukyky, yhdistelykyky, reaktiokyky sekä muuntelukyky. Jokaisessa liikuntasuorituksessa on osallisena useita taitotekijöitä, vaikka ne eivät tulekaan konkreettisesti esiin. Perusliikkeet ja niiden automatisoituminen eri taitotekijöiden kehittyessä, ovat pohja, jonka varaan kaikki muut liikuntataidot rakentuvat, kuten pallonkäsittelytaidot, uimataidon aakkoset, luistelun opettelu, telinevoimistelun monimutkaiset liikesarjat jne.

Myös futiksen erityistaitojen oppiminen vaatii laajaa perustaitojen hallintaa. Jalkapallon lajitaitojen oppimisessa on suuri haaste jo se, että käytettävissä olevasta aivojen motorisen yksikön kapasiteetista on käsien ja sormien liikkeisiin moninkertainen resurssi verrattuna jalkojen hallintaan. Toisin sanoen - ainakin periaatteessa koripallo on helpompi laji oppia kuin jalkapallo. Jalka on kömpelömpi kuin käsi. Pallon hallinnan opettelu ja pallon kanssa temppuilu vaativat aikaa ja nimenomaan omaa aikaa. Taito kehittyy ennen kaikkea harjoittelemalla jatkuvasti pallon kanssa. On selvää että riittävää pallokosketusten määrää ei voi saada ainoastaan seuran harjoitusten puitteissa – varsinkin jos motivaatio ja lahjakkuus ruokkivat halua menestyä lajin parissa. Vain omatoimisella palloharjoittelulla on mahdollisuus omaksua ja oppia se pallovarmuus, mitä huippupelaajilta vaaditaan. Toisaalta henkilökohtaisen taidon harjoittelu on hauskaa ja haastavaa harjoittelua, jossa pallon kanssa leikittely palkitsee selkeillä tuloksilla – onnistumisella ja kehittymisellä.

Jalkapallon henkilökohtaisia perustaitoja ovat potkut ja syötöt, erilaiset haltuunotot, pallon kuljetus ja hallinta, harhautukset, taklaukset ja pääpeli. Nämä perustaidot ovat pelaajat työkaluja, jotka toteutuvat pelin tiimellyksessä pelitaitona, oikeina ratkaisuja, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

SPL:n taitokilpailulajit ovat oiva keino mitata pelaajien taitotasoja ja kehittymistä monipuolisesti futiksen perustaitojen osalta. Pääpaino ja vertailu mieluiten henkilökohtaisessa tuloksessa ja kehittymisessä, kuin selkeä kilpailu joukkuekavereiden kesken. Kaikkien alle 15 v. valmentajien / ohjaajien / pelaajien vanhempien olisi ensisijaisesti turvattava monipuolinen perusliikkeiden taitavuus ja jalkapallon perustaitojen oppiminen. Fyysisistä ominaisuuksista tärkeimmät ovat nopeus / ketteryys sekä liikkuvuus. Voimalle ja kestävyystyyppiselle harjoittelulle on aikansa ja paikkansa. Henkilökohtaiseen sekä joukkuetaktiikkaan liittyvät asiat opitaan ajan kanssa pelinomaisella harjoittelulla.

Lasten ja nuorten futiksen ykkösjuttuja ovat ilo, hauskuus, viihtyminen, kaverit, osallistuminen ja onnistuminen sekä tietenkin taito. Jalkapallo on ehdottomasti taitolaji !

Pasi Pihlavisto

Piirin KPFP –valiokunnan pj.

Entinen tekniikkataituri

Liikunnanohjaaja

Isä